Minun piti mennä jo helmikuussa Kultaani katsomaan, mutta matka siirtyi... Nyt junaliput ostettu 4.4 - 6.4. 2009.  Kulta ei edelleenkään osoita pahemmin innostusta näkemiseen Aivoverenvuoto muuttanut sen... ei koe ikävää, ei koe tarvetta nähdä jne. 
Persoonallisuus muuttunut...  Soittelee minulle sentään nykyään 1-2 kertaa viikossa, menihän välillä viisikin (5) viikko, ettei soittanut. 

Olen siis pitkään puhunut, että olen tulossa ja kysynyt voinko olla heillä yötä..?  (Kulta asuu Isänsä kanssa.)  Välillä se sopii Kullalle, välillä ei.  Arastelee Isäänsä, tuskin muistaa, että olen hänen Isänsä jo tavannut...Tänään soitin sitten Kullan Isälle ja kysyin voinko olla heillä yötä vai varaanko Kullalle ja minulle hotellin???  Vastaus oli hyvin epämääräinen... Kulta ei voi olla hotellissa yötä, kun on lääkitys aamuin illoin... (olen ammatiltani hoitaja, osaisin antaa lääkkeet!!!)  Heillä yötä olosta ei sanonut muuta kuin, että tarvitsee miettiä... Tiedän kyllä jo nyt, etten ole sinne tervetullut   En todellakaan ymmättä moista, jos tilanne olisi päinvastainen, tiedän, että Kulta olisi tervetullut kenen tahansa perheeni jäsenen luokse (Isä, veli, siskot) 

Olen edelleen katkera Kullan sairastumisesta tai lähinnä siitä, miten sairaus muuttanut Kullan persoonallisuutta.  Ennen sairastumista ikävöi minua kovastikkin, kun ei kuukauteen nähty, nyt ei mitään ikävän tunteita enää ole.  Sama koskee kaikkia asiota, ei osaa enää kaivata mitään entisen elämänsä tärkeitä asiota, ystäviä, harrastuksia ym, en siis ole ainoa... 

Näillä näkymin näemme Kullan kanssa hotellilla,  päivällä pari-kolme tuntia, jos Kullan Isä nyt suostuu Kullan sinne tuomaan...  Kulta ei liiku itsenäisesti, vaara eksymiseen ym koska muisti ei pelaa, samoin hieman tasapaino ongelmia, joten ei kovin turvallista liikkua yksin.

Vali vali vali, tiedän