Tämä yö on taas ollut vaikea. Olen ajatellut Dilua ja sitä, että jos kuitenkin olisi pitänyt vielä yrittää pelastaa Dilu! Järjen tasolla tiedän, että Dilu sai ansaitsemansa levon ja on nyt terve ja onnellinen, mutta tunne puolella syytän itseäni, että luovutin liian helpolla! Tiedän, että eläinlääkäri oli valmis lopettamaan Dilun 'kärsimykset' jo yli vuosi sitten. Kulunut vuosi elettiin tavallaan laina-ajalla. Mutta silti itken ja poden syyllisyyttä, kun lopulta valitsin eutanasian. Jos Dilu kuitenkin olisi selvinnyt pakkolääkityksellä, pakkoruokinnalla jne, jos taas olisi tullut vuosi lisäaikaa...? Eläinlääkäri tosin totesi, että jo verikokeet olisivat Dilulle kova rasitus ja kärsisi siitä, jos edes jaksaisi niitä, mutta silti! Dilu eli 18-vuotta, olisi ollut mahdollista elää vielä muutama vuosi, ainakin teoriassa. Ns. luonnollinen kuolema nukkuessa olisi ehkä ollut helpompi kestää, tai sitten ei.... Koetan huomioida Bakeria tavallista enemmän, silitellä, antaa herkkuruokia jne. Baker ei ainakaan vielä suuremmin ole ikävöinyt Diluä, onneksi!