Kultani voinnin päivitystä;

Tilanne on pysynyt samana, muutosta parempaa, muttei myös huonompaan ole tullut.  Kulta on eläkkeellä ja viikolla ohjelmassa on mm fysioterapiaa ym kuntoutusta.  Välillä on muutamasta päivästä runsaaseen viikkoon lyhytaikaikaisessa kuntoutuksessa ja viihtyy siellä hyvin.  Soittelee minulle lähes joka päivä, yleensä todella lyhyitä puheluita, 20 sekunttia- muutama minuutti.  Asia sisältöä puheluissa juuri ei ole, lähinnä "kiusaa" minua muutamilla asioilla mitä inhoa.  Toki tämä on leikkiä ja huumoria häneltä.  Kutsuu minua nykyään ämmäksi, kantturaksi tai nartuksi ja Kullan mielestä se on niin hauskaa  Tälläinen käytös on normaalia hänen tilassaan.  Empatiakyky on kadonnut lähes kokonaan, ei ikinä kysy mitä minulle kuuluu tms, muisti on huono ja samoin keskittymiskyky.  Positiivista on, että jo hieman osaa liikkua bussilla yksin kaupungilla   Huhtikuussa tulee vuosi kun viimeksi olemme nähneet  Kulta ei edelleenkään koe mitään tarvetta nähdä, eikä koe ikävää, ne tunteet sairaus vienyt mennessään.   Kulta edelleen itse tyytyväinen,  kaikesta huolimatta elämäänsä, elää omassa sumuisessa maailmassa, jossa ei ole huolia eikä murheita ja jos onkin ne unohtuu saman tein.  Ilo tulee hyvästä ruuasta, pienestä puhelusta jolla kiusotella minua jne.  Voi kuinka toivoisin, että asiat olisivat kuten ennen Kullan sairastumista!!!  Mutta näin elämä meitä koittelee

HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA 2010 KAIKILLE!!!

Kiitos kiitos kiitos Susanna ja Samina

25.6.1929 - 24.9.2009

Maalla ollaan koko perhe, siis minä ja kissat :) Ollaan oltu täällä jo lähemmäs 5 viikkoa Isää hoitamassa.

Isän kunto huonontunut, syöpä levinnyt mm maksaan :( 

Ohessa muutama kuva maalla elämisestä

amppari tai muu sellainen pisti tai oikeammin sain ainakin 3-4 pistoa, joista päähän 2

kissat ja veljeni koira tekevät tuttavuutta

Max tulee paremmin toimeen koiran kanssa, kuin Baker

maalla on mielenkiintoisia puskia ym

Dillingerin hauta heinäkuussa

Baker Dilun haudalla

Äidin haudalle ostin tälläisen enkelin

Olin taas käymässä maalla kotona, ikkunan pesua ym pientä puuhaa Isäni ja veljeni avuksi.  Samalla sain ihailla mm. omenapuiden kukkaloistoa!

ja sitten eri lajike

muitakin kukkia löytyy

ja lopuksi Dillingerin hauta, kevät kunnostuksen jälkeen, haudalle laitoin sireenejä.

Kissat jakselee ihan hyvin, vaikka täällä ei niiden kuulumisia paljon enää näykkään.

Maxin eka ulkoilu tänä keväänä

Max katselee ulos ikkunasta

Baker auringon kajossa

Baker

Dillingerin hauta toukokuussa -09

Kulta oli viime viikolla muutaman päivän arvioinnissa kuntoutussairaalassa.  Tuomio on tyly, mutta ei yllätys; Kulta ei enää kuntoudu työkykyiseksi, eikä paraneminen etene enää, eli nyt ollaan savutettu se, mikä oli saavutettavissa   Toki pientä "hienosäätöä" vielä tapahtuu, mutta Kulta on nyt sellainen mikä tulee olemaan loppu elämänsä.  Minä olen niin katkera tästä kaikesta, vaikea välillä edes olla iloinen, että Kulta on elossa.  Kulta on onneksi suht tyytyväinen tilanteeseensa ja elämäänsä, tosin ei hän tilannettaan tajua eikä muista/ymmärrä mitä on menettänyt.  Koitan saada Kullan luokseni kesällä, vaikka viikoksi tai kahdeksi.  Tekisi varmaan meille hyvää ja isänsä saisi levätä kunnolla.

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLA!

Kävin siis tässä pari viikkoa sitten Kullan luona ja olin siellä lauantaista maanantaihin.  Vastaanotto isänsä taholta oli yllättävän hyvä   Hän oli kovasti puhelias ja ystävällinen.

Kulta tuntui olevan mielissään nähdessään minut, mutta jotenkin ujompi ja arempi kuin terveenä   Tosin viime näkemisestämme oli kulunut niin kauan...  Kullan muisti on onneton, 5-10 minuuttia ja unohti jo asian jne.  Vanhat asiat muistaa paremmin, mutta niissäkin kyllä muistivirheitä.  Tasapaino tuntui paremmalta, ei ihan normaalilta silti.  Pientä keittiö askarta Kulta teki, mutta mm levyt ja uuni jäävät päälle käytön jälkeen Kotisairaanhoito käy heillä kaksi kertaa viikossa, lähinnä tarkistaa, että kaikki on hyvin ja tarvittaessa auttaa pesuissa ym.  Kulta käy kahtena päivänä viikossa päiväsairaalassa ja kerran viikossa neuropsykologin vastaanotolla, kerran viikossa fysio- tai toimintaterapeutti käy Kullan luona.  Ja muutakin ohjelmaa vielä oli eli viikko varsin runsaasti ohjelmoitu, mikä varmaan auttaa kuntoutumisessa. 

Kulta itse ei tunnu paljon tilastaan kärsivän, joka tietenkin suuremmoinen asia!  Läheiset sitten kantavat enemmänkin murhetta   Kullan isä täyttää 77 ja Kullan ympärivuorokautinen hoitaminen/vahtiminen alkanut verottaa terveyttä.  Muutaman kerran Kulta mennyt yksin kävellen tädilleen, joka asuu suht lähellä, tekee hyvää Kullalle liikkua itsenäisesti

ONNEA JYP!!!!

glitter-graphics.com

Kissat voivat hyvin, Bakerissä nähtävissä lieviä vanhuuden höperyyden merkkejä tosin

Kullan luokse siis 4.4-6.4...

Kullan Isä soitti tänään pitkän puhelun ja kertoi mm heidän arjestaan ym.  Vihdoin pitkään jaariteltuamme kysyin, että miten on menenkö hotelliin vai saanko tulla teille ja ihme tapahtui!!!  Sain luvan mennä heille kyläilyni ajaksi!!!  Iso asia minulle, sillä hotelli olisi vienyt liki 200 e ruokineen ja se on SUURI raha pientä eläkettä saavalle.  Tänään on siis ollut hyvä päivä, päivän kruunasi se, että kissoille kelpasi lidl'n edullinen kissanruoka

Minun piti mennä jo helmikuussa Kultaani katsomaan, mutta matka siirtyi... Nyt junaliput ostettu 4.4 - 6.4. 2009.  Kulta ei edelleenkään osoita pahemmin innostusta näkemiseen Aivoverenvuoto muuttanut sen... ei koe ikävää, ei koe tarvetta nähdä jne. 
Persoonallisuus muuttunut...  Soittelee minulle sentään nykyään 1-2 kertaa viikossa, menihän välillä viisikin (5) viikko, ettei soittanut. 

Olen siis pitkään puhunut, että olen tulossa ja kysynyt voinko olla heillä yötä..?  (Kulta asuu Isänsä kanssa.)  Välillä se sopii Kullalle, välillä ei.  Arastelee Isäänsä, tuskin muistaa, että olen hänen Isänsä jo tavannut...Tänään soitin sitten Kullan Isälle ja kysyin voinko olla heillä yötä vai varaanko Kullalle ja minulle hotellin???  Vastaus oli hyvin epämääräinen... Kulta ei voi olla hotellissa yötä, kun on lääkitys aamuin illoin... (olen ammatiltani hoitaja, osaisin antaa lääkkeet!!!)  Heillä yötä olosta ei sanonut muuta kuin, että tarvitsee miettiä... Tiedän kyllä jo nyt, etten ole sinne tervetullut   En todellakaan ymmättä moista, jos tilanne olisi päinvastainen, tiedän, että Kulta olisi tervetullut kenen tahansa perheeni jäsenen luokse (Isä, veli, siskot) 

Olen edelleen katkera Kullan sairastumisesta tai lähinnä siitä, miten sairaus muuttanut Kullan persoonallisuutta.  Ennen sairastumista ikävöi minua kovastikkin, kun ei kuukauteen nähty, nyt ei mitään ikävän tunteita enää ole.  Sama koskee kaikkia asiota, ei osaa enää kaivata mitään entisen elämänsä tärkeitä asiota, ystäviä, harrastuksia ym, en siis ole ainoa... 

Näillä näkymin näemme Kullan kanssa hotellilla,  päivällä pari-kolme tuntia, jos Kullan Isä nyt suostuu Kullan sinne tuomaan...  Kulta ei liiku itsenäisesti, vaara eksymiseen ym koska muisti ei pelaa, samoin hieman tasapaino ongelmia, joten ei kovin turvallista liikkua yksin.

Vali vali vali, tiedän

Tänään tuli tasan kaksi vuotta rakkaan Dillingerin kuolemasta, ikävä on :(